Energy Bar
GUTZY energistänger är välsmakande och ger dig extra energi. De innehåller rikligt med kolhydrater, men bara obetydligt med fett.
Det är precis vad en idrottsman behöver.
Vilket är ENERGY BAR speciella innehåll?
GUTZY energistångens delikata smak är överraskande! Den höga kolhydrathalten
(beroende på smak ända upp till 70,9g/100 g) och låga fetthalten gör att den
lämpar sig utmärkt som proviant för alla motionärer. Dessutom innehåller de
rikligt med natrium som är nödvändigt för motionärer samt 100 mg koffein i
stången med smak av cappuccinochoklad.
För vem lämpar sig ENERGY BAR?
GUTZY energistängerna lämpar sig för att tillföra långdistans- och
lagsportare extra energi inför en prestation för att uppskjuta utmattning mitt
under en långvarig prestation samt som mellanmål för alla motionsutövare
efter en stressig arbetsdag.
“Gutzy -sarjan suosikkejani ovat patukat”
Innostuin aikoinani ylipitkistä eli ultramatkoista ihan vahingossa ja ensimmäisen harrastelijamaratonini jälkeen. Olin tuolloin 25-vuotias. Päätin ihan hetken mielijohteesta juosta maratonin ja siitä se lähti vyörymään. Hihna jäi päälle. Kun nyt lopettelen uraani, olen 42-vuotias ja takanani on pelkkiä kilpailukilometrejä noin 21 000. Pisin juoksemani kilpailu oli kuusi vuotta sitten, kun juoksin 5100 km matkan Lissabonista Moskovaan. Paras urheilullinen saavutukseni oli vuonna 2006, jolloin voitin Italiassa 200 km vuorijuoksun, joka juostiin nonstoppina. Aikani oli 21 tuntia. Toiseksi paras saavutus on ehkä vuoden 2004 kolmas sija Kreikan Spartathlon-juoksussa, joka on 250 km klassikko Ateenasta Spartaan. Aikani oli 27 tuntia. Minulta on kysytty, eikö minua ole harmittanut, kun keksin ruveta juoksemaan vasta 25-vuotiaana. Minulla ei ennen sitä ollut minkäänlaista kilpaurheilutaustaa ja moni on tarjonnut sitä ajatusta, että minusta olisi voinut tulla kova maratoonari. Näin ei kuitenkaan ole, sillä nopeuteni ei riitä maratonille. Paras maratonaikani on niinkin hidas kuin 2.49, mikä nyt tietysti ei ole vallan huono, mutta kun maailman parhaat juoksevat maratonin 2.05 pintaan, minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Huippumaratoonarit painelevat koko ajan kolmen minuutin kilometrivauhtia, mihin minä en pääse kuin hetkellisesti. Päätin toisena juhannuspäivänä lopettaa 15 vuotta kestäneen juoksu-urani, ja se tapahtuikin aika näyttävästi. Osallistuin Euroopan halkijuoksuun Bari-Nordkapp ja kun pääsin Jäämeren rantaan, poltin paitani. Se oli oma henkilökohtainen juhannuskokkoni. Olin jo vuoden verran ennen tätä starttia päättänyt, että nyt saa riittää. Olen käyttänyt juoksuharrastukseeni aika paljon vapaa-aikaa ja lomia. Nyt on enemmän aikaa olla vaimon ja kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Töissä olen nykyään Karhu Sportin jalkinepuolella. Jalkinepuolesta vielä sen verran, että nyt varmaan tossujen kulutus jonkin verran pienenee. Parhaimpina vuosina kaudessa kului puhki 10-15 paria tossuja. En kuitenkaan lopeta juoksemista, vaikka kilpailut ovatkin jäämässä taakse, sillä juoksen edelleen huvikseni 70-100 km viikossa, mikä vuositasolla tekee 4000-5000 kilometriä. Jos vuodessa juoksee 5000 km, se tarkoittaa melkein 14 km lenkkiä joka ikinen päivä. Aktiivivuosinani juoksin 6000-10 000 km vuodessa. Ruuan suhteen olen aina ollut kaikkiruokainen enkä ole nirsoillut, sillä tässä lajissa kulutus on suuri. Tärkeintä on, että ruoka on monipuolista ja sitä saa riittävästi. Mitään varsinaista lempiruokaa minulla ei ole, mutta kahta en suuhuni pistä: maksaruokia ja sinihomejuustoa. Syystä tai toisesta ne eivät uppoa. Maksalaatikkoa pystyn sentään syömään, mutta en sitäkään kovin mielelläni. Jos sitten puhutaan ravintolisistä, niin mielestäni proteiinilisät ovat urheilijan arkiravinnossa kaikkein olennaisin asia. Puhtaiden proteiinien saanti voi joskus jäädä liian vähäiseksi ja etenkin silloin, jos päivällä ei pysty syömään kunnon lounasta. Hiilihydraatteja urheilija kyllä saa, mutta proteiineja pitäisi ruuan muodossa syödä niin julmettuja määriä, ettei se käytännössä onnistu. Olen koko urani ajan käyttänyt kaikkein eniten juuri proteiinilisiä. Olen itse ollut aikoinani kehittelemässä Gutzy-sarjaa ja niinpä olen myös käyttänyt tämän sarjan tuotteita ahkerasti. Ultrajuoksusuorituksen aikana olen käyttänyt geelejä ja patukoita, mutta myös urheilujuomia. Pitkien kisojen aikana on maantiellä hirveän vaikea operoida urheilujuomia itselleen, koska se menee pullonpesutouhuksi. Tuolloin nimenomaan suola- ja magnesiumpuolen on oltava hallinnassa, ja itse kikkailin tien päällä siten, että minulla oli mukana kramppien välttämiseksi Diasporalin magnesiumia, mutta suolan otin suolana ja veden vetenä. Gutzy-sarjan suosikkejani ovat patukat, mutta myös geeli on hirveän toimivaa, kun ollaan reissussa tien päällä ja energian kulutus on kovaa. Käytän myös Gutzyn palautusjuttuja eli hiilari-proteiiniyhdistelmiä, joten kaikki kuusi sarjan valmistetta ovat koko ajan pelissä mukana. Tämän lisäksi otan päivittäin yhden monivitamiinitabletin. Itse en laske itseäni huippu-urheilijaksi, mutta jos heistä puhutaan, tulee aina vastaan ikuisuuskysymys ravintolisien tarpeellisuudesta. Onhan toki mahdollista, että joku voisi pärjätä ilman niitäkin, mutta miksi niitä ei käyttäisi, kun ne ovat niin toiminnallisia ja helppokäyttöisiä. Uskon esimerkiksi proteiinijauheiden imeytymiseen. Miksi ruveta näkemään sellaista vaivaa, että kokkailee itselleen joka päivä lihaa ja kalaa, sillä jo ruuan valmistus vie runsaasti aikaa. Huippu-urheilijoiden treenaaminen on niin kokopäiväistä duunia, että jo ajankäytön ja ruokailuaikojen synkkaaminen veisi kaiken ajan. Silloin melkein tarvitsisi oman kokin.