Efter märke:
Efter funktion:
Efter tid:
Se även:
Recovery Drink
För att återhämta sig från en motionsprestation behöver kroppen proteiner, kolhydrater samt vätska. RECOVERY DRINK är en effektiv och välsmakande dryck för återhämtningen.
Vad är det speciella med RECOVERY DRINK pulvret?
RECOVERY DRINK pulvret har en hög proteinhalt (29%). En del av proteinerna är
hydroliserade för att de skall upptas så effektivt som möjligt. Pulvret
innehåller både snabbt och långsamt absorberbara kolhydrater.
Vitamincocktailen, mineralämnena och L-glutaminet slutför en effektiv
återhämtning. RECOVERY DRINK har låg laktoshalt.
Ju snabbare kroppen får aminosyror eller korta peptider efter träningen, desto
snabbare börjar den med återhämtningsprocessen.
För vem lämpar sig RECOVERY DRINK?
Gutzy RECOVERY DRINK lämpar sig för alla som håller på med intensiv träning
med goda resultat som målsättning. Sammansättningen är optimal för att
effektivera återhämtningen efter en idrottsprestation hos personer som är
nöjda med sin vikt
“Gutzyn Recovery Drink tekee hyvää jokaisen treenin jälkeen”
Yleisurheilun ystävät saattavat muistaa minut parhaiten tyttönimelläni Suvi Myllymäki, mutta mentyäni pari vuotta sitten naimisiin sukunimeni muuttui Selveniukseksi. Nykyään osaan jo ihan sujuvasti käyttää omaa uutta nimeäni. Urani parhaat kaudet ovat olleet vuodet 2001-02, jolloin voitin molempina vuosina Kalevan Kisoissa sekä 400 metrin että 800 metrin Suomen mestaruuden. On minulla kolme muutakin mestaruutta ja SM-mitaleita Kalevan kisoista samoilta matkoilta kaikkiaan 17 kappaletta, mutta tämän vuoden Kalevan Kisat eivät menneet suunnitelmien mukaan. Jäin nelkulla neljänneksi ja kasilla pronssille, mutta paljon parempaa lähdin hakemaan. Ehkä viimeistely ei onnistunut, sillä olen koko vuoden saanut olla terveenä. On minulla ollut vakavia terveysmurheitakin, sillä ennätysvuoteni 2002 marraskuussa minulle sattui vakava tapaturma. Tein punttisalilla penkille nousua ja painoa tangossa oli nelisenkymmentä kiloa niskan takana, kun alas tullessa jalka jotenkin lipsahti. Painot putosivat selän päälle, jolloin lantionikamaan tuli murtuma. Leikkaus oli niin vaarallinen, että omaisilleni kerrottiin peräti 50 prosentin halvaantumismahdollisuudesta. Onneksi en itse ollut asiasta tietoinen. Operaatio kuitenkin onnistui, mutta selkääni laitettiin yhdeksäksi kuukaudeksi tukiraudat. Pääsin tekemään juoksuharjoituksia vasta maalis-huhtikuussa seuraavana vuonna, mutta toivuin kuitenkin ihmeen nopeasti. Saavutin jo 2003 Kalevan kisoissa pronssia sekä nelosella että kasilla, mutta tietysti minua on jäänyt mietityttämään, kuinka hyvä minusta olisi ilman onnettomuutta voinut tulla. Urani kohokohdista voisi vielä mainita vuoden 2001 alle 23-vuotiaiden nuorten EM-kisojen finaalipaikka ja siellä seitsemäs sija, sekä kesän 2002 ennätysjuoksu kasilla 2.02,15 ja sen kautta aikuisten EM-kisaedustus Münchenissä. Olen nyt 29-vuotias ja olen täysin tietoinen siitä, ettei aktiiveja juoksuvuosia enää ole kovin monta jäljellä. Ainakin ensi kesään saakka painan täysillä, onhan EM-kisavuosi. Kisat pidetään Barcelonassa, joka on minulle ennestään tuttu paikka. Minulla on mielestäni yhä mahdollisuuksia parantaa omia ennätyksiäni. Päämatkani on koko ajan ollut kasisatanen, vaikka menestystä on tullut nelkullakin. Se taas johtuu siitä, ettei Suomessa ole juuri ollut pelkästään nelisataselle keskittyneitä naisjuoksijoita vaan senkin matkan mitaleilla ovat olleet kasisatasen juoksijat. Monet urheilijat ovat hyvin tarkkoja syömistensä kanssa. Minäkin yritän katsoa, että syön säännöllisesti ja monipuolisesti, mutta minulla ei ole sen paremmin mitään lempiruokaa kuin inhokkiakaan. Vain makkarasta en pidä. No jaa, jos jäätelöä on tarjolla, sitä pitää kyllä maistaa. Ehkä se on salainen pahe. Alkoholia käytän aika harvoin. Hyvin tai huonosti mennyttä kautta voi ehkä joskus juhlistaa. Monipuolisen ruuan ohella olen koko ikäni käyttänyt ravintolisiä, ihan kaiken varalta, sillä urheilija kuluttaa etenkin kovalla harjoituskaudella niin paljon, ettei pelkkä ruoka riitä. Syön päivittäin Harmonian kalaöljykapseleita sekä monivitamiinitabletteja. En ole pahemmin muiden huippujen kanssa jutellut näistä asioista, mutta kaikilla leireillä jokaisella on vitamiinipurkkeja mukana. Perinteisten ravintolisien ohella käytän Gutzy-sarjan tuotteista lähinnä kahta: Gutzyn Recovery Drink –palautusjuomaa, joka tekee todella hyvää jokaisen treenin jälkeen, kun ei välttämättä jaksa heti ruveta laittamaan ruokaa. Toinen Gutzy-sarjan suosikeistani on heidän urheilujuomansa, josta saa mukavasti suoloja. Joskus tulee napatuksi myös jokin Gutzyn energiapatukoista.
“Ykköstyypin diabeetikko juoksee maratoneja”
En muista elämässäni nähneeni yhtään tervettä päivää. Ykköstyypin, vain pistoksilla hoidettava diabetes puhkesi, kun olin vain vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Tälle ykköstyypin diabetekselle ei kukaan mahda mitään, mutta kakkostyypin taudille kyllä mahtaa. Olen hyvin huolissani erityisesti nuorison vyötärölihavuudesta, joka voi johtaa kakkostyypin diabetekseen. Jos ruokavaliolla ja liikkumisella pystyy sitä torjumaan, se totisesti kannattaa tehdä. Diabetes on vienyt minulta kokonaan näön vasemmasta silmästä, mikä on vaikuttanut myös ammatinvalintaani. Olen jo parikymmentä vuotta työskennellyt hierojana. Olen KELA:n laskelmien mukaan 74-prosenttinen invalidi. Prosentit muodostuvat diabeteksen ja näkövammaisuuden ohella myös keliakiasta. Nykyään näen oikealla silmälläni oikein hyvin ja pystyn lukemaan lehtiä, mutta vuonna 1984 olin muutaman kuukauden kokonaan sokea. En ole koskaan laiminlyönyt pistoshoitoa, mutta tuolloin olin nuori eikä diabeteksen hoito pahemmin kiinnostanut. Oli tukka takana ja elämä edessä. Näkö palautui oikeaan silmään vasta kun minulle tehtiin leikkaus ja aloin hoitaa itseäni. Pystyn elämään ihan normaalia elämää ja pahus vie, vielä nautinkin siitä. Näistä kuvioista pitäisi kuitenkin olla aika pitkä matka maratonjuoksuun. Vaan kun ei ole. Olen 166 cm pitkä ja painoin kolme vuotta sitten elokuussa 77,9 kg. Sanoin vaimolle, että vuoden päästä olen 10 kg kevyempi. Kun seuraavan vuoden elokuussa lähdin ensimmäiselle Helsinki City Maratonilleni, olinkin jo 17,9 kg kevyempi. Laihdutin oikealla ruokavaliolla, jätin pois makkaran, ranskalaiset ja iltasyömisen sekä rupesin liikkumaan. Idea maratonista syntyi samoihin aikoihin kun rupesin laihduttamaan. Eräs kaverini tuli tokaisseeksi, että kun sulla on ensi vuonna 40-vuotistaitelijajuhlat diabeteksesi kanssa, niin mikset samaan syssyyn juokse maratonia. Minulla oli ollut ikuisena haaveena juosta maraton, vaikka en ollut ikinä harrastanut juuri muuta kuin penkkiurheilua. Ajattelin, ettei diabeetikko pysty siihen. Rupesin kuitenkin treenaamaan systemaattisesti ja aloitin elokuussa 2005 sauvakävelyllä, jota jatkoin joulukuuhun. Tammikuussa rupesin ottamaan juoksuaskelia ja elokuussa olin jo maratonkunnossa. Ensimmäinen maraton vuonna 2006 meni aikaan 5,53, vuonna 2007 aika oli 5,29 ja vuonna 2008 paransin taas, sillä aika oli nyt 5,17. 2008 vuoden maraton oli elämäni nopein, mutta samalla myös vaikein maraton, sillä eka kympin jälkeen verensokerit alkoivat laskea. Onneksi poikani ajoi pyörällä vieressä ja toimi huoltajana. Otin Gutzy-urheilujuomaa ja söin vähän rusinoita, jolloin verensokeri nousi ja pystyin jatkamaan. Oli kuin olisi pistetty bensaa tankkiin. Kun olen lenkillä, pidän verensokerini tasaisena urheilujuomalla, ja kun tulen rasituksen jälkeen kotiin, nappaan Gutzy-palautusjuomaa. Ne pitävät verensokerin tasaisena. Kuulin Gutzy-juomista ensimmäisen kerran täällä Oulaisissa, missä kaveri on urheiluliikkeen myyjänä. Hän kertoi vähän tutkailleensa näitä asioita ja ehdotti tätä sarjaa. Se oli tosi hyvä ehdotus. Minulla on takanani kolme täyttä 42 km maratonia, mutta suunnitelmia tulevan varalle on jo olemassa. Olen nyt 44-vuotias. Tavoitteena on, että kun täytän 50, minulla olisi kasassa 10 maratonia. Yksi maraton vuodessa riittää muulloin, paitsi 49-vuotiaana aion juosta kaksi, jotta tavoite tulee täyteen. Kun ensimmäisen kerran aloin puhua maratonhaaveistani, epäuskoisia riitti. Vaimo epäili suoraan, ettei hommasta tule mitään ja lapset katselivat isäänsä silmät pyöreinä. Nyt on kannustajia ja selkään taputtajia riittänyt. Tiedän toki muitakin diabeetikkoja, jotka ovat juosseet maratonin, mutta toista tällaista ei taida olla olemassa, joka olisi sairastanut yli 40 vuotta ykköstyypin diabetesta ja on vielä 74-prosenttinen invalidi. Kaiken lisäksi olen ihan normaalissa työelämässä, mutta kaikki tämä johtuu siitä, että olen oppinut viimeisen päälle hoitamaan itseäni. Ravintolisinä käytän C-vitamiinia, magnesiumia, kalaöljy EPAa ja otan päivittäin myös yhden monivitamiinitabletin. Kaikki veriarvot ovat niin huiput, että lääkärit ovat ihmeissään. Elämä ei todellakaan lopu siihen, jos diabetes todetaan. Kun aikoinani sairastuin, lähimpään sairaalaan oli matkaa 500 km, mutta onneksi ajat ovat muuttuneet. Lääkehoito on nykyään jo kovasti helpottunut, ja on uudet piikit, insuliinikynät, verensokerimittarit sun muut. Kun lapsi sairastuu ykköstyypin diabetekseen, se on aina koko perheen sairaus, mutta ei se estä tekemästä asioita.