Sports Drink
Dryckpulvret SPORTS DRINK används för att komplettera vätska, energi och elektrolyter under prestationen.
Vad är det speciella med SPORTS DRINK pulvret?
En av experter framställd kolhydratsammansättning, i vilken ingår en
förening egenskaperna hos glukos, isomaltulos och maltodextrin. Pulvret
innehåller en optimal mängd elektrolyter (bl.a. magnesium och natrium) samt
C-vitamin. Genom att tillsätta bitar av äkta frukt har man lyckats ta fram en
mjuk och fyllig och smak. Det citronsmakande pulvret innehåller 100 mg koffein
per dos. En burk räcker till framställning av 7,5–15 liter färdig dryck!
Isomaltulos – det första långsamma sockret
Motionsutövarna behöver kolhydrater som energikälla. Det största problemet
med sockren är att de snabbt ökar blodsockervärdena, dvs. ger en kortvarig
”energiinjektion”. Isomaltulos förorsakar inte en snabbt övergående
”energiinjektion”, utan avger energi i jämn takt under en längre tid.
Detta hjälper idrottsmännen att orka genom hela träningspasset. Gutzy-serien
är en föregångare i Finland när det gäller idrottsnäringspreparat som
innehåller isomaltulos.
För vem lämpar sig SPORTS DRINK?
Sammansättningen på Gutzy SPORTS DRINK dryckpulvret har testats vid hårda
tester för löpare på toppnivå. Sammansättningen lämpar sig för all motion
alltid som får en att svettas – för både juniorer och seniorer.
“Gutzy -sarjan tuotteista energiaa pelaamiseen”
Katson tähänastisen urani parhaimmaksi saavutukseksi oman ikäluokkani viimevuotisen Euroopan mestaruuden. Suomesta on nousemassa muitakin menestyneitä ikätovereita, joten tilanne näyttää hyvältä. Oma esikuvani on venäläinen Marat Safin. Hän on vasenkätinen, mutta itse pelaan oikealla kädellä. Ihan hyvin palloon tuntuu osuvan oikeallakin kädellä. Totta kai tähtään ihan huipulle asti. Takakenttäpelini on mennyt viime aikoina tosi paljon eteenpäin, mutta verkkopeliä voisi vielä vähän kehittää. Syötöt lähtevät jo sopivan lujaa ja tarkasti, joten niiden kanssa ei ole ongelmia. Olen parhaillaan treenaamassa Sveitsissä Egnach-nimisellä paikkakunnalla, joka on tunnin matkan päässä Zürichistä ja parinkymmenen minuutin päässä Itävallan rajalta. Kyseessä on paikallinen tennisklubi, missä kävin eka kerran viime marraskuussa ja tykkäsin paikasta. Olen ollut täällä jo puoli vuotta ja tosi mukavaa on ollut. Täällä käy myös joitakin ATP-pelaajia harjoittelemassa. Hommat hoituvat pääasiallisesti englanniksi, mutta jos on ihan pakko, puhun silloin saksaa. Jos minulta kysytään, kuinka kauan olen pelannut ammattilaisena, siihen on vähän vaikea vastata, sillä käyn edelleen Suomessa koulua. Olen nyt 17-vuotias ja ylioppilaaksi pääsy on vielä monen vuoden päässä, sillä olen iltalukiossa ja teen kursseja aina kun ehdin. Täällä Sveitsissä päivät menevät kyllä harjoittelun kanssa ihan kokonaan. Jossakin vaiheessa eteen tulee myös intti, mutta sitäkin juttua pitää vielä vähän katsella. Monet urheilijat katsovat aika tarkkaan syömisiään ja niin teen minäkin. Pyrin syömään päivittäin pari kolme lämmintä ateriaa, mutta mitään varsinaista herkkuruokaa mulla ei ole. Kaikki putoaa. Eipä sitten ole mitään yök-osastoakaan. Treenaamiseni apuna käytän runsaasti Gutzy-sarjan tuotteita. Syön päivittäin yhden energiapatukan ja yhden palautuspatukan. Tennisharjoituksissa käytän energiajuomaa ja palautusjuomaa otan aina päivän päätteeksi. Otan myös säännöllisesti Diasporalin magnesiumtuotteita, mutta muita vitamiineja, hivenaineita tai rasvahappoja en syö. Näillä mä menen tällä hetkellä. En vielä tiedä, koska tulen kotimaisemiin seuraavan kerran, mutta voi olla, että pelaan syksyllä Davis Cupin Suomessa. Tilanne on vielä vähän auki. Jos mulle jää vapaa-aikaa, katselen iltaisin telkkaria, käyn internetissä tai kuuntelen musiikkia. Tyttöystävää en vielä ole Sveitsistä löytänyt.
“Ykköstyypin diabeetikko juoksee maratoneja”
En muista elämässäni nähneeni yhtään tervettä päivää. Ykköstyypin, vain pistoksilla hoidettava diabetes puhkesi, kun olin vain vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Tälle ykköstyypin diabetekselle ei kukaan mahda mitään, mutta kakkostyypin taudille kyllä mahtaa. Olen hyvin huolissani erityisesti nuorison vyötärölihavuudesta, joka voi johtaa kakkostyypin diabetekseen. Jos ruokavaliolla ja liikkumisella pystyy sitä torjumaan, se totisesti kannattaa tehdä. Diabetes on vienyt minulta kokonaan näön vasemmasta silmästä, mikä on vaikuttanut myös ammatinvalintaani. Olen jo parikymmentä vuotta työskennellyt hierojana. Olen KELA:n laskelmien mukaan 74-prosenttinen invalidi. Prosentit muodostuvat diabeteksen ja näkövammaisuuden ohella myös keliakiasta. Nykyään näen oikealla silmälläni oikein hyvin ja pystyn lukemaan lehtiä, mutta vuonna 1984 olin muutaman kuukauden kokonaan sokea. En ole koskaan laiminlyönyt pistoshoitoa, mutta tuolloin olin nuori eikä diabeteksen hoito pahemmin kiinnostanut. Oli tukka takana ja elämä edessä. Näkö palautui oikeaan silmään vasta kun minulle tehtiin leikkaus ja aloin hoitaa itseäni. Pystyn elämään ihan normaalia elämää ja pahus vie, vielä nautinkin siitä. Näistä kuvioista pitäisi kuitenkin olla aika pitkä matka maratonjuoksuun. Vaan kun ei ole. Olen 166 cm pitkä ja painoin kolme vuotta sitten elokuussa 77,9 kg. Sanoin vaimolle, että vuoden päästä olen 10 kg kevyempi. Kun seuraavan vuoden elokuussa lähdin ensimmäiselle Helsinki City Maratonilleni, olinkin jo 17,9 kg kevyempi. Laihdutin oikealla ruokavaliolla, jätin pois makkaran, ranskalaiset ja iltasyömisen sekä rupesin liikkumaan. Idea maratonista syntyi samoihin aikoihin kun rupesin laihduttamaan. Eräs kaverini tuli tokaisseeksi, että kun sulla on ensi vuonna 40-vuotistaitelijajuhlat diabeteksesi kanssa, niin mikset samaan syssyyn juokse maratonia. Minulla oli ollut ikuisena haaveena juosta maraton, vaikka en ollut ikinä harrastanut juuri muuta kuin penkkiurheilua. Ajattelin, ettei diabeetikko pysty siihen. Rupesin kuitenkin treenaamaan systemaattisesti ja aloitin elokuussa 2005 sauvakävelyllä, jota jatkoin joulukuuhun. Tammikuussa rupesin ottamaan juoksuaskelia ja elokuussa olin jo maratonkunnossa. Ensimmäinen maraton vuonna 2006 meni aikaan 5,53, vuonna 2007 aika oli 5,29 ja vuonna 2008 paransin taas, sillä aika oli nyt 5,17. 2008 vuoden maraton oli elämäni nopein, mutta samalla myös vaikein maraton, sillä eka kympin jälkeen verensokerit alkoivat laskea. Onneksi poikani ajoi pyörällä vieressä ja toimi huoltajana. Otin Gutzy-urheilujuomaa ja söin vähän rusinoita, jolloin verensokeri nousi ja pystyin jatkamaan. Oli kuin olisi pistetty bensaa tankkiin. Kun olen lenkillä, pidän verensokerini tasaisena urheilujuomalla, ja kun tulen rasituksen jälkeen kotiin, nappaan Gutzy-palautusjuomaa. Ne pitävät verensokerin tasaisena. Kuulin Gutzy-juomista ensimmäisen kerran täällä Oulaisissa, missä kaveri on urheiluliikkeen myyjänä. Hän kertoi vähän tutkailleensa näitä asioita ja ehdotti tätä sarjaa. Se oli tosi hyvä ehdotus. Minulla on takanani kolme täyttä 42 km maratonia, mutta suunnitelmia tulevan varalle on jo olemassa. Olen nyt 44-vuotias. Tavoitteena on, että kun täytän 50, minulla olisi kasassa 10 maratonia. Yksi maraton vuodessa riittää muulloin, paitsi 49-vuotiaana aion juosta kaksi, jotta tavoite tulee täyteen. Kun ensimmäisen kerran aloin puhua maratonhaaveistani, epäuskoisia riitti. Vaimo epäili suoraan, ettei hommasta tule mitään ja lapset katselivat isäänsä silmät pyöreinä. Nyt on kannustajia ja selkään taputtajia riittänyt. Tiedän toki muitakin diabeetikkoja, jotka ovat juosseet maratonin, mutta toista tällaista ei taida olla olemassa, joka olisi sairastanut yli 40 vuotta ykköstyypin diabetesta ja on vielä 74-prosenttinen invalidi. Kaiken lisäksi olen ihan normaalissa työelämässä, mutta kaikki tämä johtuu siitä, että olen oppinut viimeisen päälle hoitamaan itseäni. Ravintolisinä käytän C-vitamiinia, magnesiumia, kalaöljy EPAa ja otan päivittäin myös yhden monivitamiinitabletin. Kaikki veriarvot ovat niin huiput, että lääkärit ovat ihmeissään. Elämä ei todellakaan lopu siihen, jos diabetes todetaan. Kun aikoinani sairastuin, lähimpään sairaalaan oli matkaa 500 km, mutta onneksi ajat ovat muuttuneet. Lääkehoito on nykyään jo kovasti helpottunut, ja on uudet piikit, insuliinikynät, verensokerimittarit sun muut. Kun lapsi sairastuu ykköstyypin diabetekseen, se on aina koko perheen sairaus, mutta ei se estä tekemästä asioita.